Eläinten koulutus on aina haaste, joka kannattaa toteuttaa tarkoituksen vaatimalla vakavuudella ja päämäärätietoisuudella. Lajista riippuen, on mietittävä mikä sitä voisi motivoida uuden oppimiseen, mikä sille on tärkeää, ja miten sen saa kiinnostumaan oppimisesta.

Motivaation etsinnässä tulee ensimmäiseksi kysymykseksi miksi eläin haluaisi oikeastaan tehdä mitään sellaista mitä me ihmiset haluamme. Kokeeko eläin kiitollisuutta, miellyttämisehalua tai toimiiko se käskystä? Todellisuudessa eläinten maailmassa on tasan kaksi syytä miksi ne tekevät mitään. Eläin joko haluaa saavuttaa jotain hyvää, eli tekemisen pitää olla sille kannattavaa, toinen syy on se, että eläin haluaa välttyä joltain ikävältä, eli suorittamatta jättäminen on sille kannattamatonta. Mikäli eläin ei koulutuksessa toimi halutulla tavalla, näihin syihin on syytä paneutua tarkemmin. Esimerkiksi istumisen opettaminen koiralle on yleensä helppoa, sillä se omaksuu istumisen kannattavaksi, koska se johtaa mukaviin asioihin mistä se itse pitää, kuten ulkoilu (oven luona istuminen), tai syöminen (ruokakupin edessä istuminen). Niille istuminen on avain tärkeisiin ja hauskoihin asioihin. Ihmisen tehtävä on valjastaa tämä selkeä resurssi motivointikäyttöön.

Kuullun ymmärtäminen

Eläintä ei voi motivoida keskustelemalla sen kanssa mitä kaikkea kivaa on luvassa ensi viikolla. Se ei ymmärrä ihmisten kehittämää aikakäsitettä, joten on melko hyödytöntä käyttää tällaista puheterapiaa motivaation välineenä. Eläin ei myöskään ymmärrä puheen sanoja, toisin kun usein luullaan, ainoastaan äänenpainot ja voimakkuus, sekä samana äänteenä toistuvat sanat kuten eläimen nimi tai käsky on sellainen mihin se voi reagoida ihmisen haluamalla tavalla. Toisin sanoen vaikka koira olisi kiinalainen, se ymmärtää suomalaista ihan yhtä hyvin tai huonosti. Moni saattaa ajatella esimerkiksi ruoalla palkitsemisen motivointi tavaksi. Tässä on kuitenkin eroa. Motivoinnin yksi oleellinen osa on se, että hyvin suoritettu tehtävä ei aina päädy palkitsemiseen. Epäonnistumiset myös vahvistavat eläimen motivaatiota, ainakin niin kauan kun onnistumisia on enemmän. Pakottaminen tai negatiivisesti opettamiseen suhtautuminen ei koskaan ole kannattava lähestymistapa eläimen motivointiin. Eläimen pitää antaa opetella asioita omaehtoisesti ja sellaisin keinoin mitkä se itse ymmärtää ja kokee mielekkääksi. Pitää muistaa että eläimellä ei ole velvollisuuksia ihmistä kohtaan. Ihmiset saattavat vaatia liikaa eläimeltä, jolloin se voi helposti eläimen näkökulmasta olla silkkaa simputtamista ja viimeistään tässä kohtaa motivaatio lentää ikkunasta ulos. Kun eläin oivaltaa jotain ja oppii vihdoin uuden asian jonka tekemisestä se selkeästi nauttii, ollaan voiton puolella. Silloin on motivoimisessa selkeästi onnistuttu ja sitä kannattaa tavoitella jatkossakin. Vaikeinta onkin löytää juuri se asia mikä kyseistä eläintä motivoi, sillä kaikki eläimet ovat persoonallisia, ja niiden tahto-syy-seuraus ajattelu on erilaista. Eläimen kouluttamisessa täytyy löytyä motivaatiota kummaltakin osapuolelta, ja yhteinen punainen lanka. Eläimen motivoiminen ja opettaminen on osa eläimen ja ihmisen välistä suhdetta ja tärkeää kommunikaation kannalta. Eläimen pitää kokea ihmisen kanssa puuhastelu palkitsevaksi, jolloin sen tunnetila on positiivinen, ja mieliala hyvä. Eläimen mielenterveyden kannalta tämä on tärkeää. Hyvässä suhteessa eläin on varma omasta tekemisestään ja siitä mikä on hyväksyttävää ja palkitsevaa käytöstä. Sen varmuus myös ongelmatilanteissa näkyy selkeästi, ja eläin kokee vähemmän stressiä. Kaiken A ja O eläimen motivoimisessa on ymmärtää itse eläintä ja sen ajatusmaailmaa. Ihminen on vain apinoille sukua, ei esimerkiksi koiraeläimille, joten ymmärrettävästi myös ajattelutapa on täysin erilainen. Ei voida suoralta kädeltä olettaa että koira ymmärtää ihmistä, vaikka siltä usein tuntuukin, etenkin mielialoja, joihin ne näyttävät reagoivan herkästi. Kun ymmärtää eläimen käytöstä, myös tieto ja taito sen motivoimiseen aukeaa.

Kuullun ymmärtäminen
Kategoriat: Motivaation